Aika on edennyt hurjaa vauhtia ja nyt sain otettua vähän aikaa ja kirjoitettua tänne blogin puolellekkin. Huhtikuun loppusuoralla siis ollaan ja Suomeen paluu lähestyy lähestymistään. Tuntuu että juuri kun on ehtinyt olla perjantai niin seuraava on jo ovella. Aika menee niin älyttömän nopeesti ei sitä ees kerkee tajuta!
Viimeviikkoina oon nähnyt paljon mun kavereita ja ollut muutenkin paljon ulkona. Tietysti onhan täällä ulkona ihana oleilla kun sää on niin lämmin ja kesäinen. :-) Yleisurheilu treenejä ja kisoja on ollut joka viikko. Koulu ja opiskelu tuntuu vähän löyhenevän. Pitäis tässä nyt jonkinnäköstä kesäkuntoa tavoitella, kun vaihtarikilot on kertyneet, vaikka ei nyt niitä niin paljoa ole tullut mitä aluksi ajattelin. Vaikka toisaalta mitä se haittaa jos tässä vielä viimeisen kuukauden nautin tästä jenkki ruoasta, koska ei ikinä tiedä milloin mä sitä seuraavan kerran saan maistaa. Joten ehkä mä tässä vaan nautin viimeisistä hetkistä täällä Jenkeissä!
Tässä pitää nyt tosissaan ruveta miettimäänkin mitä pakkaa, mitä heittää pois, mitä lähettää Suomeen paketissa. Möh. Vähän surkea fiilis meinaa puskea, mutta yritän ajaa sen pois positiivisilla ajatuksilla. Onhan tässä lähdössä paljon hyvääkin ja varsinkin tässä mun kuluneessa vaihtarivuodessa. Ja tietty onhan mulla tässä vielä kuukaus jäljellä. ;-) Mun hostperhe onkin jo nyt puhunut ja kysellyt paljon että milloin mä pääsen tänne uudestaan heitä vierailemaan ja yhdessä vaiheessa he puhuivat kuinka haluisivat mut tänne heille asumaan... :-D Noh, mutta ehkemmä nyt kuitenkaan, vaikka ei tietenkään tulevaisuudesta ikinä tiedä mitä se tuo tullessaan.
Yksi viikonloppu tässä käytiin ajelemassa ja käppäilemässä täällä vuorilla mun kaverin kanssa ja voi kuinka kauniit maisemat täällä on! Vuoristot on täynnä paljon ihania vihreitä puita ja kirkkaita puroja ja jokia. Aivan ihana kyllä käydä vaan katselemassa maisemia ja rentoutua, kävellen, nauraen, pitkien keskustelujen parissa upeiden maisemien ympäröimänä ja tietenkin ihanassa seurassa.
Tämän kokopäivän vietin mun Nanan ja Papan kanssa. Kirkossa käytiin ja syötiin jälkeenpäin yhdessä ravintolassa. Juteltiin kaikennäköistä ja vietettiin vaan aikaa yhdessä. Oli ihana viettää päivä heidän kanssaan, koska tiedän että kohta kun mä sinne Suomeen tulen niin en sitten pääse näkemään heitäkään vähään aikaan...
Tässä ykspäivä kateltiin kuvia perheeni kanssa, mitä on tullut otettua tämän mun vaihdon aikana, ja en edes muistanut niistä puoliakaan... Niitä kuvia kun kateltiin niin tuntu että olisin ollut täällä ikuisuuden, mutta näin kun mä mietin niin yhdeksän kuukautta on mennyt ihan salaman nopeasti. Yksi kuukaus ja pari päivää siis enää jäljellä mun lähtöön. Näin kun mä tätä mun vaihtovuotta katon taakseppäin niin nään kuinka rikastava kokemus tää on mulle ollut! Oon oppinut niin monia asioita etten sitä edes päässä pysty laskemaan, oon nähnyt niin paljon uusia paikkoja ja tavannut niin paljon huippu tyyppejä joiden olemassa olosta en edes tiennyt ennen tätä mun vaihto vuotta. Oon tullut enkunkin puhumisessa ja ymmärämisessä niin niin paljon paremmaksi. Sillon kun mä tänne tulin niin ymmärsin ehkä joka kolmannen tai neljännen sanan kun ihmiset puhui, mutta nyt ymmärrän jokaisen. Mun sanavarasto on kasvanut ihan älyttömän paljon ja mikä vielä parasta, oon oppinut tätä kulttuuria ja nähnyt kuinka eritavalla ihmiset voivat elää, mutta kuinka ihan yhtäpaljon se on oikein kuin suomalainenkin tapa elää. Oon oppinut ymmärtämään miten eri tavalla ihmiset voivatkaan ajatella. Joistain asioista mitkä on täällä ihan normaaleja ja monessa muussakin paikkaa, suomalaiset vain kauhistelisivat jos tietäisivät ja toisinpäin. Tää kokemus on avartanut mun katsetta niin paljon ja oon oppinut ymmärtämään niin paljon. Ja sen kaiken lisäksi oon saanut perheen, sukulaisia ja ystäviä täältä maailman toiselta puolen jotka pysyy ikuisesti.
Tämän kokopäivän vietin mun Nanan ja Papan kanssa. Kirkossa käytiin ja syötiin jälkeenpäin yhdessä ravintolassa. Juteltiin kaikennäköistä ja vietettiin vaan aikaa yhdessä. Oli ihana viettää päivä heidän kanssaan, koska tiedän että kohta kun mä sinne Suomeen tulen niin en sitten pääse näkemään heitäkään vähään aikaan...
Tässä ykspäivä kateltiin kuvia perheeni kanssa, mitä on tullut otettua tämän mun vaihdon aikana, ja en edes muistanut niistä puoliakaan... Niitä kuvia kun kateltiin niin tuntu että olisin ollut täällä ikuisuuden, mutta näin kun mä mietin niin yhdeksän kuukautta on mennyt ihan salaman nopeasti. Yksi kuukaus ja pari päivää siis enää jäljellä mun lähtöön. Näin kun mä tätä mun vaihtovuotta katon taakseppäin niin nään kuinka rikastava kokemus tää on mulle ollut! Oon oppinut niin monia asioita etten sitä edes päässä pysty laskemaan, oon nähnyt niin paljon uusia paikkoja ja tavannut niin paljon huippu tyyppejä joiden olemassa olosta en edes tiennyt ennen tätä mun vaihto vuotta. Oon tullut enkunkin puhumisessa ja ymmärämisessä niin niin paljon paremmaksi. Sillon kun mä tänne tulin niin ymmärsin ehkä joka kolmannen tai neljännen sanan kun ihmiset puhui, mutta nyt ymmärrän jokaisen. Mun sanavarasto on kasvanut ihan älyttömän paljon ja mikä vielä parasta, oon oppinut tätä kulttuuria ja nähnyt kuinka eritavalla ihmiset voivat elää, mutta kuinka ihan yhtäpaljon se on oikein kuin suomalainenkin tapa elää. Oon oppinut ymmärtämään miten eri tavalla ihmiset voivatkaan ajatella. Joistain asioista mitkä on täällä ihan normaaleja ja monessa muussakin paikkaa, suomalaiset vain kauhistelisivat jos tietäisivät ja toisinpäin. Tää kokemus on avartanut mun katsetta niin paljon ja oon oppinut ymmärtämään niin paljon. Ja sen kaiken lisäksi oon saanut perheen, sukulaisia ja ystäviä täältä maailman toiselta puolen jotka pysyy ikuisesti.
 |
| Löysin kokis pullon jossa oli mun nimi ilman h:ta! |
 |
| Free. |
 |
| Chicken tenders with honeymustard, mashed potatoes with white gravy, corn and sweet tea... perus Tennessee ruokaa |
