24 hours

24 tuntia mun lähtöön ja ajattelin kirjottaa mun viimehetken tunnelmista...

Jännittää ihan suunnattomasti. Mua stressaa jotenkin toosi paljon. Stressaa mun lennot, lentokenttä, kai mun lennot on oikeeseen aikaan eikä myöhästele, kai saan mun kaikki kolme matkalaukkua lähetettyä Suomeen asti ongelmitta, ilman että pitää niitä ruveta metsästämään lentojen välissä, jännittää miten mun lähtö sujuu, jättää mun hostperhe lentokentälle, jännittää mitä sitten kun pääsen vihdoin suomen kentälle ja nään mun perheen ja ystävät, jännittää niin paljon. Perhoset lentelee mun vatsassa. Välillä tuntuu että ne ei hiljene hetkeksikään. Välillä ne lentelee enemmän, välillä vähemmän, mutta mitä lähemmäksi mun lähtö tulee, sitä enemmän ne siellä lentelee.  Kuitenkin kaiken tän jännityksen ja stressin keskellä mulla on samalla tuolla jossain semmonen hyvä, excited, ilonen ja rauhallinen fiilis. Kohta mä pääsen oikeesti kotiin. Tuntuu niin epätodelliselta että kohta nään mulle kaikki rakkaat ihmiset, joita en oo nähnyt yli kymmeneen kuukauteen!

En voi uskoa että nyt mun lähdöstä tänne on kulunut 308 päivää ja mulla on enää yksi päivä jäljellä. Muistan kun joskus mietin vasta tänne tullessa että voi kun tuntuu aika menevän hitaasti. Välillä tuntui että mulla on vielä ikuisuus täällä jenkkilässä edessä. Mutta nyt enään yks päivä. Kreisiä. Kreisiä miten nopeesti aika on mennyt ja menee edelleen. 

Nää viimepäivät on olleet aika tunteikkaita. Mun kolme vuotias pikkuveli täällä rupes tässä yks päivä kun mentiin ostamaan mulle uutta matkalaukkua huutamaan ja itkemään, "Sara ei mene, Sara jää!" Tuli niin surullinen fiilis. Samoin eilen ruvettiin pillittämään mun hostmaman kanssa aina kun ruvettiin miettimään mun lähtöä. Nyt koitetaan vaan olla ajattelematta asiaa ja keskittyä tähän hetkeen. Yks päivä mua ärsytti ihan jokaikinen asia, en tavallaan edes tiiä miksi. Loppuenlopuks illalla mua ärsytti niin paljon kaikki että teki mieli vaan ruveta itkemään. Niin paljon tunteita ja ajatuksia, hyviä ja huonoja. Yritän kai samalla tässä niitä purkailla yksi ajatus kerrallaan kirjoittaessa, että pysyisi ajatukset jotenkin kasassa. Seuraavan kerran saatte sitten postauksen ja todennäköisesti viimeisen sellaisen kun oon majoittunut takaisin sinne Suomen puolelle. 

Kohta nähdään Suomi.❤️

It's almost over

Nyt mun koulu on sitten virallisesti loppu ja kesäloma on alkanut, oli aika surullista sanoa mun koululle hyvästit. Paljon haleja ja rohkaisuja, "Kyllä kaikki menee hyvin", "tsemppiä koti matkalle", "pysy samanlaisena rohkeana tyttönä". Nyt yksi kappale sulkeutuu ja tavallaan taas toinen kappale mun elämässä avautuu, mutta mä oon vahvempi, aikuisempi, kasvaneempi, kokeneempi, ymmärtäväisempi ja paljon paljon rohkeampi. Tältä vuodelta oon saanut kyllä niin paljon irti, musta on tullut taas pari astetta viisaampi.

Sunnuntaina sanoin goodbye mun kirkolle, kyl mä siellä vielä keskiviikkona käyn, mut nyt sunnuntaina oli se virallinen "palvelus" jossa tää pastori pyys mut sinne eteen ja toivotti mulle hyvää matkaa Suomeen... Tuli niin surullinen fiilis, tää kirkko on ollu mulle niin tärkee ja rakastan kaikkia näita ihania ihmisiä siellä! Niin haikeeta jättää tääkin tänne. Mulle tulikin kyyneleet silmiin kun se mun pastori puhui mun lähdöstä ja kuinka ne odottaa että tuun takasin. Rupeen jo taas melkeen itkemään kun kirjotan tätä.

Nyt tänä samaisena viikonloppuna mun vaihtarikaveri Kristine tuli meille viikonlopuksi ja saatiin nähä vielä kunnolla ennen meijän lähtöä. Lauantaina mentiin mun papawn uima-altaalle ja tulihan siellä sitten palattua kun neljä ja puoli tuntia siinä 30 asteen auringon paisteessa maattiin. Kyllä mä mun mielestä laitoin tarpeeksi aurinkorasvaa, mut en sitten tiiä. Nyt mun paikat on tosi kipeät kaikkialta... En ees pysty kunnolla istumaan, noh mutta onneksi paloin nyt enkä päivää tai kahta ennen paluulentoa. 

Huomenna mun Nana ja papa sano vievänsä mut sushille viimesen kerran nyt näin ennen mun lähtöä. Entiiä pitäiskö mun joku pienimuotoinen puhe väsätä mun koko perheelle kun vien heidät syömään ensviikonloppuna kiitokseksi siitä että he ovat mut tänne heille ottaneet ja musta huolehtineet. Enkyllä tiedä pystyisinkö edes lukemaan mitään puhetta mun perheen edessä kun rupeisin jo varmaan heti ekan lauseen kohdalla pillittämään... Noh saa nähä mitä saan aikaseks. 

7 päivää jäljellä, ihan kreisiä! Minne tää mun vaihtovuos oikeen hujahti? Mua jännittää, itkettää, ilahduttaa, ahdistaa ja huojentaa... Kaikenlaisia tunteita pyörii päässä samaan aikaan. Mutta kohta nähään Suomi.❤️

Äää

Hey y'all!

11 päivää siihen et mä täältä lähen, vaikka yritän kovasti niin on vaan vaikeeta pitää ajatukset poissa tulevasta... Yhdessä hetkessä itken sitä kun en halua lähteä täältä ja toisessa hetkessä itken vaan kun mietin sitä hetkeä kun nään kaikki mulle rakkaat ihmiset... Tunnemyrsky vaan pahenee entisestään lähtopäivän lähestyessä. Oon nukkunutkin aika monina viime öinä huonosti, heräillyt yölla monta kertaa ja nähnyt inhottavia uniakin. Ahdistus suomeen paluusta pysyy tuolla jossain takaraivossa ja aina välilla nousee pintaan. Onneksi mulla on ollut niin paljon kaikkea tekemistä ja enemmän on vielä tiedossa, etta pystyn karkaamaan mun ahdistuneisuutta pakoon.

Viimeviikkona ei mitään erityisen ihmeellistä tapahtunut. Shoppailin vikat kerrat victorias secretillä ja rahaa taas palo aivan liikaa... Järjestettiin myöskin yard sale meidän Nanalla ja saatiinkin myytyä yllättävän paljon tavaraa! Näin mun kavereita ja hengailtiin koko päivä ja puhuttiin kaikenlaista, puhuttiin mun lähdösta, mutta samaan aikaan yritettiin jättää se aihe sikseen ja vaan nauttia siitä hetkesta. Säät on yhä lämpimät/kuumat, täällä on ihan kesä. Sunnuntaina mentiin vaeltamaan mun vaihtarikaverin Dennis'in ja mun hostperheen kanssa. Ajettiin autolla Chilhowee vuorille ja lähdettiin käppäilemään ylospäin... Vuoret on täynnä suuria vihreitä puita ja pienia ja suuria vesiputouksia. Vuoren reunamalta avautuu kaunis näkymä... Lisää vuoria, vihreyttä, jokia, vaaleansinertävä taivas ja pienia hattarapilvia. Aurinko pastaa kirkkaana taivaalta. Olisi ihan mahtava päästa tänne retkeilemään vaikka ainakin pariksi päiväksi, ei näihin maisemiin voi kyllästyä. Just siinä hetkessä ainakin tuntuu siltä. Kun rupes jo hämärtymään, mentiin kotiin jätskikiskan kautta. Ja tää kiskahan siis toimii niin että mennään autolla kioskin parkkipaikalle ja tarjoilija tulee sun auton luokse ja saat siinä tilata ja maksaa ja ruoka tuodaan takas sun autolle. Täällä on muutamia tollasia ruokapaikkoja/kioskeja.

Nyt onkin viimeinen viikko koulussa meneillään. Perjantaina alkaa officially mun KESÄ LOMA! Yhtä surullista ja ihanaa samaan aikaan... Vaikka mä tätä Cleveland High School'ia tulenkin ikävöimään niin kyllä tää kauan odotettu kesaloma tuli just oikeeseen aikaan...

Graduation

Heyy!

Pari viikkoa on taas viime postauksesta vierähtänyt ja ollaankin jo mukavasti toukokuun puolella. Piti ruveta oikeen mitettimään tässä että mitä May onkaan suomen kielen sanastossa. Musta tuntuu että muistan kuukaudet paljon paremmin enkuksi kuin suomeksi. Vaikka muutenkin oon huomannut että ajattelen melkeen kokoajan enkuksi mikä näin tuntuu aika hassulta. Mut kylhän tää enkun puhuminen nyt näin yli 9kk jälkeen tuntuu paljon luonnollisemmalta kuin suomen puhuminen. 

Kaksi viikkoa sitten tiistaina meillä oli County Championship yleisurheilussa ja ne olikin mulle vikat kisat blue Raidersseissa. Surullista et tääkin yleisurheilu kausi on nyt ohi, kun tuntuu että vastahan mä senkin täällä aloitin. Mut kaikella on oma aikansa ja kaikki parhaimmatkin hetket loppuu aikanaan. Näissä vikoissa kisoissa juoksin 100m,200m ja 400m. Hyppäsin myöskin pituutta. Aika rankkaa kyllä oli noi kaikki suorittaa samana päivänä, mut tunnelma oli ihan mahtava, mitä nyt sen 400m jälkeen tuntu että jalat ei enää kanna ja olisin vaa voinut kaatua just siihen paikkaan. Mut kaikissa omissa hiiteissä olin kärjessä loppuun asti. 

Tässä mä meijän ulkorapulla istun kello on 9:38 am ja aurinko paistaa ihanasti ja lämpömittari näyttää +20 astetta. Iltapäiväksi on luvattu suoraa auringon paistetta ja +32 astetta. Tämmöistä tää koko viikko on ollut. En valita, mä kyl niin rakastan tätä lämmintä säätä, paikkaa, ihmisiä ja kulttuuria. 

Koko viime viikko oli koulussa tosi rentoa, eikä tehty oikeen mitään. Oltiin vaan ulkona, katottiin leffoja ja semmosta. Maanantaina meillä oli kuoron kevät konsertti ja laulettiin siellä pari kappaletta ja lauloin kanssa yksin soolon, yhden suomalaisen laulun kun mä nyt vaihtari täällä kumminkin oon ja ajattelin että suomen kielinen kappale olisi kumminkin kiinnostavampi, kun kaikki laulut täällä muutenkin lauletaan englanniksi. Lavalle kun pääsin niin ei mua edes paljoa jännittänyt, ja näin kun mä mietin niin oon saanut rohkeutta ihan älyttömästi. Sillonkun mä eka tänne tulin, niin en olisi ikinä voinut kuvitella että olisin laulanut yksin yli 100 ihmisen edessä, mutta nyt niinkin tuli tehtyä. 

Perjantaina meillä me laulettiin myöskin kuoron kanssa meidän koulun valmistujaisjuhlassa. Koulun vanhimmat siis valmistui, mut meillä muilla on vielä kaksi viikkoa koulua jäljellä. Oli kyllä niin siisti nähdä tää aito ja oikea high schoolin valmistujaisjuhla. Se olikin ihan niinkuin leffasta otettu. Kaikilla siniset viitat päällä ja se semmonen neliön mutoinen lakki.  Rehtori jakoi diplomit ja luetteli kaikki yliopistot ja armeijat mihin nämä oppilaat ovat menossa. Olikin kyllä niin hikistä  hommaa istua siellä suorassa auringon paisteessa yli kaksi tuntia semmonen kuoron sinivalkoinen viitta päällä... Onneks siitäkin selvittiin ja aurinko rupes laskemaan. Ihan lopuksi kaikki seniorit meni jalkapallokentän keskelle ja heitti lakkinsa. Tossa kun mä istuin ja kuuntelin noita valmistujaispuheita ja katsoin kaikkia iloisia auringon ruskettamia kasvoja mulle tuli niin hyvä fiilis. Vaikka tää mun vaihtovuos ei ole todellakaan ollut helppo, mut kaikki se on ollu loppujenlopuks tän arvosta. Tossa hetkessä vaan tajusin kuinka mahtavaa on olla täällä vaihtarina, tuli semmonen fiilis etten ees haluis lähtee takas Suomeen. Ainoo syy miks sinne takas haluun on, että saan nähä kaikki mulle rakkaat ihmiset.

Tänään mun hostisä saa myös jonkin lakin päähänsä ja mennään häntä juhlimaan. Muita suunnitelmia tälle päivälle ei sitten kai olekkaan. Enää kolme viikkoa jäljellä mulla täällä jenkeissä... Huhhuh kun aika rientää.