Pari viikkoa on taas viime postauksesta vierähtänyt ja ollaankin jo mukavasti toukokuun puolella. Piti ruveta oikeen mitettimään tässä että mitä May onkaan suomen kielen sanastossa. Musta tuntuu että muistan kuukaudet paljon paremmin enkuksi kuin suomeksi. Vaikka muutenkin oon huomannut että ajattelen melkeen kokoajan enkuksi mikä näin tuntuu aika hassulta. Mut kylhän tää enkun puhuminen nyt näin yli 9kk jälkeen tuntuu paljon luonnollisemmalta kuin suomen puhuminen.
Kaksi viikkoa sitten tiistaina meillä oli County Championship yleisurheilussa ja ne olikin mulle vikat kisat blue Raidersseissa. Surullista et tääkin yleisurheilu kausi on nyt ohi, kun tuntuu että vastahan mä senkin täällä aloitin. Mut kaikella on oma aikansa ja kaikki parhaimmatkin hetket loppuu aikanaan. Näissä vikoissa kisoissa juoksin 100m,200m ja 400m. Hyppäsin myöskin pituutta. Aika rankkaa kyllä oli noi kaikki suorittaa samana päivänä, mut tunnelma oli ihan mahtava, mitä nyt sen 400m jälkeen tuntu että jalat ei enää kanna ja olisin vaa voinut kaatua just siihen paikkaan. Mut kaikissa omissa hiiteissä olin kärjessä loppuun asti.
Tässä mä meijän ulkorapulla istun kello on 9:38 am ja aurinko paistaa ihanasti ja lämpömittari näyttää +20 astetta. Iltapäiväksi on luvattu suoraa auringon paistetta ja +32 astetta. Tämmöistä tää koko viikko on ollut. En valita, mä kyl niin rakastan tätä lämmintä säätä, paikkaa, ihmisiä ja kulttuuria.
Koko viime viikko oli koulussa tosi rentoa, eikä tehty oikeen mitään. Oltiin vaan ulkona, katottiin leffoja ja semmosta. Maanantaina meillä oli kuoron kevät konsertti ja laulettiin siellä pari kappaletta ja lauloin kanssa yksin soolon, yhden suomalaisen laulun kun mä nyt vaihtari täällä kumminkin oon ja ajattelin että suomen kielinen kappale olisi kumminkin kiinnostavampi, kun kaikki laulut täällä muutenkin lauletaan englanniksi. Lavalle kun pääsin niin ei mua edes paljoa jännittänyt, ja näin kun mä mietin niin oon saanut rohkeutta ihan älyttömästi. Sillonkun mä eka tänne tulin, niin en olisi ikinä voinut kuvitella että olisin laulanut yksin yli 100 ihmisen edessä, mutta nyt niinkin tuli tehtyä.
Perjantaina meillä me laulettiin myöskin kuoron kanssa meidän koulun valmistujaisjuhlassa. Koulun vanhimmat siis valmistui, mut meillä muilla on vielä kaksi viikkoa koulua jäljellä. Oli kyllä niin siisti nähdä tää aito ja oikea high schoolin valmistujaisjuhla. Se olikin ihan niinkuin leffasta otettu. Kaikilla siniset viitat päällä ja se semmonen neliön mutoinen lakki. Rehtori jakoi diplomit ja luetteli kaikki yliopistot ja armeijat mihin nämä oppilaat ovat menossa. Olikin kyllä niin hikistä hommaa istua siellä suorassa auringon paisteessa yli kaksi tuntia semmonen kuoron sinivalkoinen viitta päällä... Onneks siitäkin selvittiin ja aurinko rupes laskemaan. Ihan lopuksi kaikki seniorit meni jalkapallokentän keskelle ja heitti lakkinsa. Tossa kun mä istuin ja kuuntelin noita valmistujaispuheita ja katsoin kaikkia iloisia auringon ruskettamia kasvoja mulle tuli niin hyvä fiilis. Vaikka tää mun vaihtovuos ei ole todellakaan ollut helppo, mut kaikki se on ollu loppujenlopuks tän arvosta. Tossa hetkessä vaan tajusin kuinka mahtavaa on olla täällä vaihtarina, tuli semmonen fiilis etten ees haluis lähtee takas Suomeen. Ainoo syy miks sinne takas haluun on, että saan nähä kaikki mulle rakkaat ihmiset.
Tänään mun hostisä saa myös jonkin lakin päähänsä ja mennään häntä juhlimaan. Muita suunnitelmia tälle päivälle ei sitten kai olekkaan. Enää kolme viikkoa jäljellä mulla täällä jenkeissä... Huhhuh kun aika rientää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti