Sunnuntaina sanoin goodbye mun kirkolle, kyl mä siellä vielä keskiviikkona käyn, mut nyt sunnuntaina oli se virallinen "palvelus" jossa tää pastori pyys mut sinne eteen ja toivotti mulle hyvää matkaa Suomeen... Tuli niin surullinen fiilis, tää kirkko on ollu mulle niin tärkee ja rakastan kaikkia näita ihania ihmisiä siellä! Niin haikeeta jättää tääkin tänne. Mulle tulikin kyyneleet silmiin kun se mun pastori puhui mun lähdöstä ja kuinka ne odottaa että tuun takasin. Rupeen jo taas melkeen itkemään kun kirjotan tätä.
Nyt tänä samaisena viikonloppuna mun vaihtarikaveri Kristine tuli meille viikonlopuksi ja saatiin nähä vielä kunnolla ennen meijän lähtöä. Lauantaina mentiin mun papawn uima-altaalle ja tulihan siellä sitten palattua kun neljä ja puoli tuntia siinä 30 asteen auringon paisteessa maattiin. Kyllä mä mun mielestä laitoin tarpeeksi aurinkorasvaa, mut en sitten tiiä. Nyt mun paikat on tosi kipeät kaikkialta... En ees pysty kunnolla istumaan, noh mutta onneksi paloin nyt enkä päivää tai kahta ennen paluulentoa.
Huomenna mun Nana ja papa sano vievänsä mut sushille viimesen kerran nyt näin ennen mun lähtöä. Entiiä pitäiskö mun joku pienimuotoinen puhe väsätä mun koko perheelle kun vien heidät syömään ensviikonloppuna kiitokseksi siitä että he ovat mut tänne heille ottaneet ja musta huolehtineet. Enkyllä tiedä pystyisinkö edes lukemaan mitään puhetta mun perheen edessä kun rupeisin jo varmaan heti ekan lauseen kohdalla pillittämään... Noh saa nähä mitä saan aikaseks.
7 päivää jäljellä, ihan kreisiä! Minne tää mun vaihtovuos oikeen hujahti? Mua jännittää, itkettää, ilahduttaa, ahdistaa ja huojentaa... Kaikenlaisia tunteita pyörii päässä samaan aikaan. Mutta kohta nähään Suomi.❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti