Koko kesäloma oli ihan kiva. Koko kesän ajan mun fiilikset oli ihan hyvät, vähän vaan hämmentyneet. Jenkkejä ei edes ollut mitenkään kauheen ikävä, vaikka kyllä mä sitä paikkaa ja niitä ihmisiä joka päivä ajattelin, ja ajattelen. Nyt oon ollut täällä yhtä kauan niinkuin sen ekan puolikkaan mun vaihtovuodesta ja voin sanoa että täällä suomessa se aika on kyllä jostain syystä mennyt sata kertaa nopeammin, tai ainakin nyt musta tuntuu siltä.
Kun koulut alkoi tossa elokuun alussa, kaikki tuntui ehkä vähän vaikeammalta kuin yleensä. Siihen varmaan vaikutti moni asia. Rupesin ikävöimään tosi paljon jenkkeihin. Oon lukion toisella ja suurin osa mun kavereista on abeja. Kaikkien kavereitten kanssa välit on pysyny yhtä hyvinä kun ennen vaihtovuotta, mut välillä tuntuu et kyllä se 10 kk jotenkin on niihin ystävyyssuhteisiin vaikuttanut ja kyllä ehkä eniten muhun. Ja niinkuin sillon viime postauksessa aikoja sitten mainitsin niin kaikki tuntuu täällä niin tasaisen tylsältä välillä. Okei, joo on mun elämässä oikeesti tapahtunut aika paljon hyviäkin juttuja mun paluun jälkeen mut on tää Kerava silti aika tylsä paikka. Eikä Helsinkikään enään tunnu sen ihmeellisemmältä. Kulttuurien vertaileminen on myös yks ongelma mulla. On vaikea olla vertailematta kulttureja toisiinsa. Välillä tuntuu oudolta jos ihmiset katsoo vaan ohi vaikka kaupassa eikä edes hymyile. Ei pitäisi vertailla, mut se on vaikeeta. Ehkä mun pitäis siitä huolimatta olla se joka hymyilee ja olla ajattelematta sen kummemmin. Asiat on muutunut, mut uskon että se on hyvä.
Nyt kaikki on ihan ok. Vaikka joskus onkin kurjempaa niin kyllä se aurinko aina pilkistää jostain pilven takaa ja välillä tulee kokonaan näkyviin. :-)
Still, there are so many beautiful reasons to be happy about.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti