Vaihtarielämä on kyl yhtä vuoristorataa. Yhessä hetkessä tuntuu et ei ikinä haluu lähtee täältä, kaikki on niin ihania, aurinko paistaa, elämä on ihanaa. Ei tartte puhuu suomee kenellekään, kukaan ei tiedä mun menneisyydestä mitään. Eikä mun tarviikkaan kertoa, jos en halua. Elämä on niin erilaisella tavalla ihanaa, kokoajan mielenkiintoista ja yllättävää. Jokapäivä oppii jotain uutta ja ihmeellistä. Samaan aikaan tuntuu et tottuu enemmän ja enemmän tähän elämään jenkeissä, mutta kokoajan myös enemmän ja enemmän unohtaa minkälaista Suomessa on.
Joskus kuitenkin kun sattuu huonopäivä kohdalle, tuntuu kaikki pahempana. Perhe ja kaverit on niin kaukana. Haluis vaan nyt ja heti olla Suomessa. Kaikki on täällä tuttua mut sit ei kumminkaan. Täällä mulla saattaa tulla ongelmia sellaisten asioiden kanssa, mitä Suomessa en olisi edes osannut pohtia. Jotenkin ennen kun tänne tuli ei osannut aavistaa yhtään minkälaista tää oikeasti tulisi olemaan.
Aika on kulunut ja oon ollu täällä yli neljä kuukautta. Kohta oon vaihto-ohjelman puolessa välissä. Entiiä mitä ajatella. Tavallaan ihana ajatella et pääsen taas kohta Suomeen, mut sit kuitenkin tiiän tästä hetkestä lähtien et sitten kun mä sinne Suomeen palaan, mulle tulee aivan varmasti kamala ikävä tätä. Mun upeeta jenkki elämää täällä. Hämmentävää, ristiriitaista. Aika on kulunut niin super nopeesti... Ja jos syksy on mennyt näin nopeesti? Niin entä sitten kevät? Meneekö se vielä nopeammin? Ja senpä takia en aijo ajatella. Haluun elää vaa tässä hetkessä ja nauttii kaikesta mitä mulla nyt on.
Täällä ollessani oon kans oppinut arvostamaan niin monia asioita. Oon oppinut arvostamaan mun perhettä, mun ystäviä. Kaikilla ei oo perhe joka rakastaa sua, joka haluu antaa sulle enemmän mitä niillä on, eikä ystäviä joihin oikeesti voi luottaa. Mut mulla on. Oon niin kiitollinen. Suomessa meillä on ilmaista ja terveellistä kouluruokaa. Meillä on oikeasti hyvät koulut ja opettajat. Meijän koulujärjestelmä on parempi. Mä saan syödä hyvin, rahaa saan milloin ikinä tarviin. Täällä koulussa on monia oppilaita joilla ei oo kunnon kotia, rikkinäinen perhe, vanhemmat joilla ei oo töitä. Lisäks Suomessa on paljon turvallisempaa. Siellä mä voin vaikka lähteä ulos keskellä yötä kävelylenkille jos siltä tuntuu eikä tarvii pahemmin mitään pelätä. Täällä ei tulis kuuloonkaan lähteä ees myöhään illalla kävelemään ulkosalle. Mutta tottakai täällä on myös paljon asioita mitä haluisin et Suomessa olisi.
Ps. Loppuun laittelen kuvia viime viikkojen tapahtumista.
Katottiin leffoja ja syötiin skittles&popcorn, nam!
Sturbucks, sturbucks, everyday...
Ostin tommoset tosi pehmeet minni olo-housut ja sisä tohvelit!! Niin comfy.
Oltiin kattomassa TN vastaan KY fudispeliä Knoxvillessa! Ihan mahtava tunnelma ja peli!
Käytiin kirkon järjestämällä naisten illallisella... :)
Laulettiin Rock Cityssä! Oli tosi kiva päästä esiintymään ja kattomaan jouluvaloja!
Ja näköala oli vielä upeempi. Koko Chattanooga alapuolella ja valoja kaikkialla. Livenä se oli vielä paljon mahtavampi... Harmi kun ei saa kameralle tallennettua.





















Moi! Oon ite menossa vaihtoon lukion ekan jälkeen eli melkee kahden vuoden päästä kylläkin, mutta tulee paljon mitiskeltyä asiaa ja mihin päin usa:a haluis lähteä. Olen kyllä saanut hyvin vastauksia kysymyksiin mutta yhteen en ole. Olen huomannu että vaihtarit on ostellut paljon kaikkea vuoden aikana niin siinä on tullut mietittyä miten heillä riittää rahat. Niin että olikos sulla mukana vaan ihan suoer sikana rahaa ja/tai kaikki on vaan halvempaa amerikassa vai saitko sä kuukaus-/viikkorahaa esim. kotitöistä?? 😁☺️
VastaaPoista